Keskiviikkona aamuyöstä noin neljän aikoihin monet väsyneet, mutta jännittyneet kuorolaiset heräilevät matkustuspäivään ympäri ääneseutua. Kello 5.20 kokoonnuimme Hirvaskankaan ABC-aseman pihaan. Kun kaikki olivat koossa ja passien mukana olo tarkistettu, lähdimme kimppakyydein Jyväskylän Rautatieasemalle. Noin tunnin päästä monen kuorolaisen ensimmäinen junamatka alkaa. Junassa tunnelma oli väsynyt, mutta innostunut. Puheensorina kuului ja naurun remakka kaikui aamujunan rauhallisessa vaunussa. Monet kauhistuivat tunneleiden aiheuttamaa painetta korvissa, mutta siihenkin totuttiin. Myös junan nopeus ja tuleva lentomatka aiheuttivat monelle jännitystä.
Tikkurilassa vaihdoimme lentokenttäjunaan ja matka kesti noin 10 minuuttia. Terminaalissa otimme muutamia kuvia ja sitten matka jatkui kohti lähtöporttia.
Tikkurilassa vaihdoimme lentokenttäjunaan ja matka kesti noin 10 minuuttia. Terminaalissa otimme muutamia kuvia ja sitten matka jatkui kohti lähtöporttia.
Turvatarkastus aiheutti monille huolta ja ihmetystä. Suomen päässä kaikki sujui hyvin, ilman kummempia sekaannuksia. Riian päässä taas turvatarkastuksessa moni ohjattiin sivuun tarkastettavaksi, vaikkei mitään kiellettyä meillä ollutkaan; lukuunottamatta takavarikoitua, noin kahden desilitran pillimehupurkkia.
Lensimme pienellä Finnairin propellikoneella, mikä sai monet kauhistumaan. Lento kuitenkin sujui hyvin, myös ensikertalaisilla! Riian kaupunki jakoi mielipiteitä: hyvin erilainen, mutta myös samanlainen kaupunki kuin Helsinki. Keskustasta moni tykkäsi; paljon puita, kauniita, vanhoja rakennuksia ja ostoskeskuksia.
Lentokentältä oli melko pitkä matka hotellillemme, joka sijaitsi paikallistenkin mukaan syrjässä. Ympäristö ei tosiaan ollut mikään viihtyisin tai turvallisimman näköinen.
Vieressä oli melko ränsistyneitä kerrostaloja ja lähellä sijaitsi mielisairaala sekä poliisiasema ja päiväkoti.
Keskiviikkoilta kului syöden ja paikkoja katsellen. Ruokailimme Chili Picassa, minkä jälkeen suurin osa porukasta meni kiertelemään Stockmann- ja Origo -ostoskeskuksia, ja osa porukasta lähti iltakävelylle joen rannalle. Kävelylle lähtö oli hyvä päätös; luonto oli todella kaunis ilta-auringossa ja oli ihana kävellä kukkien tuoksussa ja nähdä puita, joita meidän seuduillamme ei kasva - muun muassa hevoskastanjoita, lehmuksia ja tammia.
Tapasimme koko porukka illalla taksipysäkin luona ja odotellessamme lauloimme yhdessä seuraavan päivän ohjelmaa läpi. Se oli mukava kokemus, johon kaikki osallistuivat hyvällä fiiliksellä!
Taksikyydit olivat kieltämättä hyvin erilaisia: jotkut kuskit ajoivat renkaat vinkuen rallia, jotkut rauhassa, Suomimeiningillä. Kaikki pääsivät kuitenkin turvallisesti takaisin hotellille. Illalla kaikki olivat väsyneitä, mutta emme olisi malttaneet alkaa nukkumaan; oli niin mukavaa olla vihdoin yhdessä Riiassa!
Torstaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpenevänä. Aamupala oli hyvä ja pian sen jälkeen menimme hotellin kellarikerroksessa sijaitsevaan kokoustilaan avaamaan ääniämme ja laulamaan vielä kerran tulevien keikkojemme laulut läpi. Tämän jälkeen kuskimme Vladimir tuli hakemaan meidät bussilla Pohjoismaiselle koululle, joka sijaitsi kaukana hotellistamme ja keskustasta. Koulu oli hyvin erilainen kuin suomalainen koulu, vaikka jotkin osat siitä muistutti hieman Koulunmäen yläasteen portaikkoa. Jätimme tavaramme musiikinluokkaan ja suuntasimme liikuntasaliin valmistautumaan tulevaan esitykseemme. Koulun henkilökunta oli ystävällistä ja saimme valmistelut hyvin hoidettua - oli hienoa huomata, että meidän tuloamme oltiin odotettu ja siihen oltiin panostettu!
Yleisömme koostui kaiketi peruskouluikäisistä oppilaista. Vaikka koulussa on mahdollisuus opiskella monia kieliä, ei meitä ollut katsomassa ketään ruotsin tai suomen kielen taitoista.
Ja vihdoin esityksemme alkoi. Oppilaat olivat hieman vaihtelevalla menestyksellä mukana, mihin vaikutti varmasti se, etteivät he ymmärtäneet kaikkien laulujemme sanoja. Eturivissä olleet, britannialaiset yliopisto-opiskelijanaiset tiesivät kuitenkin jotkin laulut hyvin ja lauloivat mukana hyvällä fiiliksellä.
Esityksen jälkeen meillä oli hyvin aikaa ennen bussin tuloa. Koulun vararehtori kertoi meille koulusta ja siihen liittyvistä asioista. Löytyi paljon samanlaisia, mutta myös erilaisia käytäntöjä suomalaiseen kouluun verrattuna. Esimerkiksi loma-ajat ja -ajankohdat ovat hyvin samanlaisia, mutta ruoka on maksettava itse.
Koulun ympäristössä olevat asuinrakennukset olivat suuria tuhansien asuntojen yhteisöjä.
Kahdentoista maissa meillä alkoi jo olla nälkä ja päätimme lounastaa koulun ruokalassa. Tarjolla oli paljon erilaisia vaihtoehtoja, joista jokainen löysi mieleistänsä.
Pohjoismaiselta koululta suuntasimme bussikyydillä paikalliseen yliopistoon. Siellä meitä odotteli suomalainen suomenkielenopettaja. Saimme nopeasti käydä suomenkielentunnilla ja esitellä itsemme opiskelijoille. He olivat lukeneet suomen kieltä vajaan vuoden ja taitoivat tilanteen oikein hyvin.
Pohjoismaiselta koululta suuntasimme bussikyydillä paikalliseen yliopistoon. Siellä meitä odotteli suomalainen suomenkielenopettaja. Saimme nopeasti käydä suomenkielentunnilla ja esitellä itsemme opiskelijoille. He olivat lukeneet suomen kieltä vajaan vuoden ja taitoivat tilanteen oikein hyvin.
Tällä kertaa emme esiintyneet suuressa salissa, vaan pienimuotoisesti yliopiston aulassa. Esiintymispaikalla ei kuitenkaan ole väliä, jos tunnelma on hyvä. Ja sitä se tässä tapauksessa oli! Käytävällä kulkeneet opiskelijat ja opettajat pysähtyivät katsomaan kuullessaan laulamme ja viimeiseen, My Heart Will Go On -kappaleeseen jopa saimme pari opiskelijaa laulamaan kanssamme!
Kaiken kaikkiaan tunnelma oli lämmin, eikä pienet virheet haitanneet!
Ja tottakai meidän piti ikuistaa käynti riialaisessa yliopistossa, mistä kuva alhaalla!
Siinä vaiheessa oli esityksemme valmiit! Loppu iltapäivän kävelimme ympäri Riiaa, vanhan kaupungin rajalle. Kauniita puistoja riitti ja sääkin oli pilvistä huolimatta hyvä.
Söimme päivällistä viihtyisässä Friday's-ravintolassa, jossa saimme hyvää ja hauskaa palvelua. Naapuripöytiä silmäillessä huomasi jokaisen kuorolaisen ja vanhemman nauttivan hyvästä ruuasta ja seurasta!
Syönnin jälkeen oli vielä aikaa tehdä ostoksia ja moni kävi tyhjentämässä karkkikaupan hyllyjä suklaakonvehtirasioista.
Hieman ennen puolta yötä eräään hotellin asiakkaan mukaan oli jo nukkumaanmenoaika, kun ovi aukeutui ja mies tummenetut lasit päässään tuli osoittamaan kelloa ja käskemään nukkumaan. Käytävässä oltiin juuri oltu kauhujuttujen ytimessä ja miehen ilmestyminen riitti kunnon säikähdykseen ja kiljuntaan, jonka varmasti kuuli ainakin kaikki siinä kerroksessa hereillä olleet :D.
Perjantaiaamuna aamupala alkoi vasta yhdeksältä, ja meillä oli siis hyvin aikaa pitkiin yöuniin. Meillä oli paljon aikaa nauttia viimeisestä hotelliaamupalastamme, minkä jälkeen oli alettava pakkaamaan ja valmistautumaan lähtöön.
Hieman ennen kahtatoista olimme kaikki valmiita ja bussi oli odottamassa meitä hyvissäajoin.
Ja niin oli aika hyvästellä Riian kaupunki-jotkut jopa totesivat, ettei sinne tarvitse enää palata. Mielipiteensä kullakin;)!
Jälleen lentokentällä oli edessä check in:it, turvatarkastukset, kahvilat ja kivat tax-free -myymälät!
Vielä lähtöportilta jotkut lähtivät juoksemaan mieleen jääneitä viime hetken ostoksia, kun kone ei näyttänyt ilmaantuvan.
Paluulento sujui hyvin, myös ensi kertaa lentokonematkalla olleilla. Loppumatkasta kuului jopa naurua, kun ilmakuopat aiheuttivat jännitystä.
Odotellessamme junaa lentokentän juna-asemalla, lauloimme vielä viimeiset laulut omin päin. Tikkurilassa oli taas junan vaihto ja ratkiriemukas junamatka Jyväskylään! Tällä kertaa se oli väsymys joka aiheutti raikuvat naurunpyrskähdykset.
Jyväskylän rautatieasemalla lähtöhalit ja kimppakyydeillä koteihin!
Tämä oli meidän ikimuistoinen reissumme! Kiitos kaikki vanhemmat ja kuoronjohtajamme Ulla, kun jaksoitte olla niin kärsivällisiä! :D Tottakai kiitos myös rakkaille kuorolaisillemme! <3
Jyväskylän rautatieasemalla lähtöhalit ja kimppakyydeillä koteihin!
Tämä oli meidän ikimuistoinen reissumme! Kiitos kaikki vanhemmat ja kuoronjohtajamme Ulla, kun jaksoitte olla niin kärsivällisiä! :D Tottakai kiitos myös rakkaille kuorolaisillemme! <3
